Paikalla taas! Pahoittelen viikon katkoa, mutta asiat lähtivät rullaamaan vähän huonoon suuntaan viime keskiviikosta...
Olen jo pitkään ollut erittäin huono uninen, en saa illasta unta silloin kuin pitäisi ja valvon useimmiten aamuyöhön asti vaikka aamulla olisi töihin lähtö. Päivällä nukkuisin kyllä!
Pikku hiljaa on tämä yksin kotona oleskelu alkanut ahdistamaan ja masentamaan. Alkuun luulin, että nukahtamisvaikeudet johtuvat tästä projektista; liikun enemmän, enkö saakkaan tarpeeksi ravintoaineita tai syönkö väärin? Stressaanko liikaa ajan käyttöä ja syömisiäni ja siksi valvon. No, en tiedä. Pahinta tuntuu kuitenkin olevan se, että kotona oleminen ahdistaa tajuttomasti. En jaksa siivota, pakata (kyllä, muutto tulossa elokuun lopussa) tai tehdä enää edes kunnon ruokaa.
Vietän aikani mielummin töissä, salilla ja tallilla. Kotiin minut saa ainoastaan nuo nelijalkaiset ja oikeastaan koiran kanssa lenkkeily ja leikkiminen sekä kissojen rapsuttelut ovat aikalailla kaikki mitä jaksan tehdä. Sitten vain makaan sängyssä tai sohvalla apaattisena, luen ehkä lehtiä tai näpyttelen konetta. Muuhun minusta ei vaan irtoa.
Juteltiin miehen kanssa tästä viikonloppuna ja syynä taitaa olla vain ja ainoastaan tämä yksin oleminen kotona. Viikonloppuisin minulla ei ole mitään ongelmia mennä ajoissa nukkumaan. Päinvastoin. Olen niin väsynyt kertyneen univelan takia, että vähäinen yhteinen aika miehen kanssa menee hukkaan, kun nukahdan jo kahdeksalta illalla...
Lisäksi paineita kasasi tuo 'lihominen', kun uusi vaaka tuli kuvioihin sotkemaan...
En oikeasti tiedä mikä tähän ahdistuneisuuteen helpottaisi. Käyn kyllä salilla ja muutenkin liikkumassa, mutta jatkuvan univelan takia en jaksa painaa niin täysillä kuin pitäisi ja päätäkin särkee miltei koko ajan. Painossa ei ole juuri muutoksia tapahtunut. Eilinen aamupaino oli 85,7kg.
Tuskastun siitä, että vaikka miten olen liikkunut ja syönyt terveellisesti, niin paino ei putoa.
Sekin varmaan johtuu stressistä...
Piti taas käydä välissä kuuntelemassa, kun naapurit taas tappelevat... vaikka saisikin unta niin ei täällä nukkua pysty, kun alakerran naapurin naisystävä muutti hänen luokseen ja he tappelevat joka ikinen yö...Toissa yönä kävi poliisi. Viikonloppuna olin jo rappukäytävän puolella menossa koiran kanssa ulos, kun päättivät siirtyä rappuun tappelemaan. Lensi tavaroita ja laseja... Odottelin eteisessä, jos tappelu loppuisi ja loppuihan se, kun toinen naapuri tuli vasaran kanssa uhoomaan metelin takia... Että näin meillä, onko ihme, että ahdistaa olla yksin kotona vaikken suoranaisesti pelkääkkään.
Jos nyt sitten olis masisteltu tarpeeksi niin, jos jotain huonoa niin aina myös jotakin hyvää.
Olen tosiaan jaksanut käydä aktiivisesti salilla ja tallilla tästä ahdistuksesta huolimatta ja lauantaina elämä sai myös varsin mukavan käänteen.
Olen nimittäin etsinyt itselleni toista hevosta, toisen lisäksi siis, jolla pääsisin jälleen kisaamaan ja valmentautumaan ja vihdoin lauantaina tärppäsi! Uusi hobunen saapuu 4.8. lauantaina ja sitä tässä nyt odotellaan innolla. Se motivoi rehkimään lisää, sillä kuntoa pitää kohottaa, jotta jaksaa valmentautua!
Päivittelen vielä tämän ja ensi viikon suunnitelmat vaikka elelläänkin jo keskiviikkoa, lisäksi pitää päivittää uusia painoja tuonne ohjelmaan.
Kiitoksia ja anteeksi!
