Niin, väkisinkin mietin, että mitä niin helvetin pahaa oon tehnyt, että oon ansainnut tän kaiken paskan?
Kaikki paska sai alkunsa siitä, että mua ahdistaa olla täällä kotona yksin ja oon ollut yksinkertaisesti liian masentunut tekemään yhtään mitään. Kun päätin alkaa skarppaamaan ja saamaan taas unirytmistä kiinni niin eiköhän alakerran pariskunta päätä tapella joka vitun ikinen yö! Ei siinä mitään, poliisit rauhoitti hieman tilannetta ja nyt ollu hiljaista.
Oon halunnut skarpata senkin vuoksi, että odotin innolla sitä, että meille tulee ensi sunnuntaina se uusi hevonen, no. Eipä tulekkaan. Vanha hevonen vietiin viime tiistaina hevossairaalaan ja sieltä tuli niin mehevä lasku, että voidaan unohtaa se toinen koni hyväksi aikaa, todennäköisesti kokonaan, koska myyjä ei pysty sitä niin kauaa meille varaamaan, että saadaan tää konkurssi helpottamaan... Vaikka saatiin eilen aamulla haettua tuo meidän hepo kotiin, niin tilanne on kuitenkin vielä epävakaa ja hevosen tila saattaa romahtaa ja mennä niin huonoksi, että se on pakko päästää ikivihreille. Viime viikko on ollut pahin tähän asti ja nyt alan olla jo niin väsynyt, että oikeastaan mikään ei kiinnosta. Ei edes se salilla käynti...
Mietin koko ajan pahinta ja haluan vaan pois täältä, en oikeesti voi uskoa, että oon ansainnut tälläistä paskaa. Ei kukaan ansaitse. (no ehkä joku, mut...)
Nyt on tärkeintä, että saadaan toi meidän vanhus kuntoon ja tallilla pitää käydä päivittäin, onneks pystytään äidin kanssa vuorottelemaan ja tallin omistajakin lupasi ilman korvausta auttaa kontrolloidussa liikutuksessa. (tällä viikolla 10min kävelyä päivittäin) Rokottaa paljon salilla käyntiä tuo päivittäinen pakollinen kontrolloitu liikutus ja lisäksi vielä se mikä vie aikaa eniten, on vihreän niittäminen, kun hevonen ei saa toistaiseksi syödä ollenkaan kuivaa heinää. Okei, viikatteen kanssa riekkuminen tuola pellolla tuolla helteelle käy hyvin salista, mutta silti.
Tuntuu, että tää blogin perimmäinen tarkotuskin on ihan unohtunut, kun valitan vaan kaikesta muusta ja oikeastaanhan tää mun projekti on tällä hetkellä ihan jäissä. Syön mitä sattuu silloin kun ehdin, enkä oikeasti oo viime viikollakaan kattonut yhtään, että mitä suuhuni laitan, koska ei vaan ole kiinnostanut. Paino on täysin sama, kun viime maanantaina, että eihän tässä nyt takapakkiakaan oo tullut, mutta ei tää homma näin myöskään edisty. Jotenkin ei vaan todellakaan nyt kiinnosta. Tulee mulle edelleen niitä motivaatio puuskia ja liikunta auttaa ajattelemaan muuta, mutta samalla stressaan taas, että miten aika riittää nyt, kun pitää sinne tallille ja pellolle mennä joka päivä ja töissäkin pitää käydä. Muuttokin lähenee ja mitään en ole pakannut, en ehdi enkä jaksa. Tuntuu, että tää asuntokin alkaa tahallaan lahota, oon joutunut soittelemaan huoltomiehelle miltei joka päivä viime viikolla. Makuuhuoneen ovi tippu saranoiltaan, saunassa lahos lauteet... ehkä joku haluaa väkisin mulle vaan pahaa.
