Aamulla oli motivoitunut fiilis, mutta kiireen vuoksi aamun liikunta oli vain lenkki koiran kanssa.
Aamupalaksi tein kaurasämpylän voilla, kinkulla ja keitetyllä kananmunalla.
Sitten olikin aika lähteä töihin. Tänään (ja huomenna) on ns. päivä pilalla-vuorot. Ei oikein ehdi aamusta tehdä mitään (en ole aamu ihminen) ja illastakin tuntuu ettei jaksa enää mitään.
Ja töissä "kahvitauolla" söin kismetin. :c toisen söin kotimatkalla nälkääni. :c (ne oli tarjouksessa..)
Kotiin päästyäni oli kaikkea muuta kuin motivoitunut ja reipas mieli. Jalkoihin sattui työpäivän jäljiltä, lähinnä oikeaan pohkeeseen ja muutenkin oli ihan veto pois. Söin (jauheliha-chilitonnikala + porkkanaraaste) ja tarjoilin koiralle ruuan, jonka jälkeen lähdettiin koiran kanssa pihalle. Sen jälkeen olisin todellakin halunnut vain kaatua sohvalle ja tuijotella telkkaria. Kaivelin kuitenkin lenkkivaatteet esille ja mietin, että jos sitten kuitenkin?
Kappas! CSI NY alkoi sopivasti. Päätin katsella sen. Päätin myös, että nyt, kun annoin itselleni noin "paljon" periksi, enää en siirrä lenkille lähtöä, varsinkin kun ahmin ne kaksi kismettiä tänään.
TEIN SEN! Lähdin kuin lähdinkin lenkille CSI:n jälkeen ja lenkillä oli pituutta n. 6km!! Pururata on melko epätasaista maastoa, joten päätin hölkätä alamäet ja tasaiset osuudet ja hyvin jaksoinkin. Viimeinen ylämäki oli todella jyrkkä ja se sai hengen ahdistumaan kunnolla. (kiitos huono kunto ja rasitusastma) Päätin kuitenkin olla pysähtymättä ja sainkin hengityksen tasaantumaan ja kulkemaan hidastamatta kävelytahtia. Loppumatkan (pururadan osuus n. 2.5km) päätin kuitenkin vain kävellä, jotta en ole aivan rampa huomenna vaikka venyttelinkin kotiin päästyäni ja levitin jalkoihin hevosille tarkoitettua lämpögeeliä, mikä helpottaa ja ennalta ehkäisee (onko se yhdyssana?) lihaskipuja.
Nyt on todella hyvä fiilis! Ei ollenkaan nuutunut tai vetelä olo! Hienoa hienoa!
Lenkin jälkeen käväisin suihkussa ja nyt istun tässä ja palkitsen itseäni batterylla. (okei, se on jo toinen tänään..) Vielä olisi edessä lenkki koiran kanssa, mutta poitsulle riittäö pari kilometriä, rotuisekseen se on melko laiska...
Suunnittelin vielä tekeväni lihaskuntoa, mutta minulta ei löydy ns. jumppamattoa ja tavallinen mattokin on alustana liian kova, sänky/sohva liian pehmeä. Pitänee siis perjantaina ostaa jonkinmoinen, kun suuntaan naapurin kanssa kaupoille.
Huominen on melko kiireinen, mutta jospa ehtisin edes lyhyemmän lenkin heittää, niin olisin tyytyväinen. Voin tietysti herätä aikaisin aamulla, mutta tarkoitus on ehtiä ruokakauppaankin ennen töitä, jotka alkavat klo. 12. Mutta nyt riittää turhat jaarittelut huomisesta, kirjoitellaan huomenna taas lisää!
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
Päivä 1., osa 2.
Iltavuoro sujui rauhallisissa merkeissä ja selviydyin töistä uloskin lähes työajan puitteissa. Olen siis vasta kolmatta viikkoa uudessa paikassa ja tämä ilta oli kolmas tai neljäs, jonka tein yksin. (: Ei hassummin siis, että olin pihalla 20 yli 9, kun työaika päättyy 15 yli.
Kotimatkalla kävin tankilla ja soittelin miehelle lähes toiselle puolen suomea... muru oli jo nukkumaan menossa, mutta ehdimpä toivotella hyvät yöt. <3
Kotona odotti iloinen yllätys. Olin laskenut, että mitä saan edellisen työpaikkani lopputiliä, irtisanoin itseni koeajan puitteissa ja toukokuuta oli ehtinyt kulua vasta pari päivää ja olin saanut jo työsähköpostiin ilmoituksen, että paljonko saan lomarahoja, no... olin kenties laskenut hieman pieleen sillä rahaa tulee yli puolet ENEMMÄN kuin luulin ja sekös vasta hymyilytti! Iski miltei himo nettishoppailuun, mutta tajusin, että jos tässä tämmöinen laihdutus-prokkis on meneillään, niin turhaa kai se on mitään vaatteita nyt ostella.. mutta kenkiä.. <3
Kun olin viimein kotiutunut, ruokin koiran ja raastelin porkkanat valmiiksi. Ulkoilutin koiran n. 3km lenkki ja suunnittelin omaa lenkkiä, mutta en löytänyt mistään lenkkikenkiäni, joten siirrän lenkin suosiolla huomiseksi, koska ruokakin piti vielä tehdä. Ruuaksi paistelin jauhelihaa, jonka sekaan laitoin chili-tonnikalaa<3. Lisukkeena oli porkkanaraastetta ja keitettyjä kananmunia. Muutoin olen tänään syönyt aamulla kaurasämpylän voilla, kinkulla ja kurkulla. Samanmoinen leipänen oli myös töissä eväänä. Battereita tuli juotua kaksi... tai oikeastaan toinen on tässä koko ajan nautinnassa. :b
Töissä meillä on tarjolla jotain ilmaisjakelu-suklaakeksejä ja tupakin jälkeen nappasin semmoisesta minipussista viimeisen ja, kun olin siitä haukannut, tajusin, että hetkonen... nythän piti olla totaali herkkulakko, jos en meinaa batterysta ja muutamasta siideristä luopua. Mutta onneksi se oli vain se yksi pieni keksi. :D
Tapaaminen kunto-ohjaajan kanssakin varmistui, eli ensi keskiviikkona sitten mennään suunnittelemaan sopivanlaista ohjelmaa meikäläiselle ja voin kertoa, että kyllä jännittää! Olen viimeksi ollut kuntosalilla yläasteella pakotettuna liikuntatunnilla! Harmittaa toisaalta mennä yksin, mutta ahdistusta hieman helpottaa se, että en kuitenkaan tavallaan ole yksin, vaan kunto-ohjaaja opastaa ja neuvoo minut alkuun. Ensi viikkoa siis odotellessa!
Kotimatkalla kävin tankilla ja soittelin miehelle lähes toiselle puolen suomea... muru oli jo nukkumaan menossa, mutta ehdimpä toivotella hyvät yöt. <3
Kotona odotti iloinen yllätys. Olin laskenut, että mitä saan edellisen työpaikkani lopputiliä, irtisanoin itseni koeajan puitteissa ja toukokuuta oli ehtinyt kulua vasta pari päivää ja olin saanut jo työsähköpostiin ilmoituksen, että paljonko saan lomarahoja, no... olin kenties laskenut hieman pieleen sillä rahaa tulee yli puolet ENEMMÄN kuin luulin ja sekös vasta hymyilytti! Iski miltei himo nettishoppailuun, mutta tajusin, että jos tässä tämmöinen laihdutus-prokkis on meneillään, niin turhaa kai se on mitään vaatteita nyt ostella.. mutta kenkiä.. <3
Kun olin viimein kotiutunut, ruokin koiran ja raastelin porkkanat valmiiksi. Ulkoilutin koiran n. 3km lenkki ja suunnittelin omaa lenkkiä, mutta en löytänyt mistään lenkkikenkiäni, joten siirrän lenkin suosiolla huomiseksi, koska ruokakin piti vielä tehdä. Ruuaksi paistelin jauhelihaa, jonka sekaan laitoin chili-tonnikalaa<3. Lisukkeena oli porkkanaraastetta ja keitettyjä kananmunia. Muutoin olen tänään syönyt aamulla kaurasämpylän voilla, kinkulla ja kurkulla. Samanmoinen leipänen oli myös töissä eväänä. Battereita tuli juotua kaksi... tai oikeastaan toinen on tässä koko ajan nautinnassa. :b
Töissä meillä on tarjolla jotain ilmaisjakelu-suklaakeksejä ja tupakin jälkeen nappasin semmoisesta minipussista viimeisen ja, kun olin siitä haukannut, tajusin, että hetkonen... nythän piti olla totaali herkkulakko, jos en meinaa batterysta ja muutamasta siideristä luopua. Mutta onneksi se oli vain se yksi pieni keksi. :D
Tapaaminen kunto-ohjaajan kanssakin varmistui, eli ensi keskiviikkona sitten mennään suunnittelemaan sopivanlaista ohjelmaa meikäläiselle ja voin kertoa, että kyllä jännittää! Olen viimeksi ollut kuntosalilla yläasteella pakotettuna liikuntatunnilla! Harmittaa toisaalta mennä yksin, mutta ahdistusta hieman helpottaa se, että en kuitenkaan tavallaan ole yksin, vaan kunto-ohjaaja opastaa ja neuvoo minut alkuun. Ensi viikkoa siis odotellessa!
tiistai 29. toukokuuta 2012
Päivä 1.
Yön aikana päässä pyöri kaikenlaista liittyen tähän projektiin. Mietin paljon sitä, että miksi olenkaan siirtänyt aloitusta jatkuvasta ja minkävuoksi teen tämän...
Teen tämän oman itseni takia, haluan tietää miltä tuntuu, kun mahassa on oikeasti hyvä ja kevyt olo, miltä tuntuu olla 'ei turvonnot'. Toki haluan myös, että herätän muissa ihmisissä inhotuksen sijaan positiivisia ajatuksia. Ja onhan tämä tulevaisuudenkin kannalta paras ratkaisu, sillä vanhalla elämäntyylillä olisin pian 100-kiloinen ja se on ei kiitos.
Projektin aloitukseen liittyy paljon pelkoja; mitä, jos aika ei riitäkkään? mitä sen jälkeen, kun olen tavoitteessani, kuinka ylläpidän ihannekroppani? pystynkö olemaan lipsumatta, kun kukaan ei vahdi? mitä, jos salilla käynti ei olekkaan minua varten?
No, olen miltei puolivuotta aikonut toteuttaa suunnitelmani, joten varmasti ajan kanssa mieliteot katoavat, eikä minua tarvitse vahtia. :D Ajanpuute tosiaan tuntuu olevan se ongelma ja toinen ongelma on raha.
Selailin eilen kaupungimme kuntosalitarjontaa ja sitähän on yllättävän paljon kaupungin kokoon nähden. Keskustelufoorumeita selatessani vain huomasin, että täällä ei juuri ole salia, missä asiakas viihtyisi pitkään. Halvimmat salit loistavat antiikkisilla tiloillaan ja laitteillaan, sekä ammattitaidottomalla henkilökunnalla. Kalleimmat taas ovat oikeasti niin kalliita, että minulla ei todellakaan ole varaa niihin. Kehutuimmassa vuosikortti maksaa piirun alle 1000€ kertasuorituksena ja jäsenyyden saa poikki vain maksamalla korotetun hinnan käydyistä kerroista. Ei kiitos.
Lisäksi avainkortti on minulle tärkeä, sillä teen vuorotyötä ja erityisesti sitten, kun hevoseni tulee laitumelta takaisin, ajan kanssa saa kamppailla, että ehtii kaiken...
Löysin sitten salin, jossa ei ollut lainkaan hinnastoa vaan heille jätetään yhteydenottopyyntö, jonka jälkeen kunto-ohjaajan kanssa käydään läpi, että mitä kuntoilulta haluaa ja kuinka usein, sen mukaan sitten laskutetaan ja se kuulosti mielestäni reilulta sillä, jos en ehdikkään käymään täysin säännöllisesti salilla. Iloiseksi yllätykseksi kunto-ohjaaja oli jo laittanut minulle sähköpostia ja kyseli, että koska pääsisin tutustumaan saliin ja keskustelemaan siitä mitä haluaisin kuntoilultani. Ensi viikolla siis käynti elämäni ensimmäistä kertaa vapaaehtoisesti salilla. :D
Kaivelin juuri myös netistä erilaisia lihasliikkeitä, joita voin tehdä kotona, jos en ehdi salille viikottain. Koiran kanssa ulkoilua tosiaan pidän vain hyötyliikuntana, koska tuon kanssa ei voi esimerkiksi hölkätä tai juosta, kun jää joka ikiseen puskaan matkan varrella... Lisäksi hevoseni kanssa liikkuminen on myös vähän niin ja näin, kun ruuna on jo eläkeikäinen, eli ei mitään hikitreeniä senkään kanssa... Mutta kyllä tästä jotakin tulee, pari kiloa tippuu jo varmasti pelkästään sen takia, että lopettaa herkuttelun.
Illasta sitten toista postausta, sillä kohta on lähdettävä töihin ja ajattelin töiden jälkeen jaksaa lähteä lenkille!
Teen tämän oman itseni takia, haluan tietää miltä tuntuu, kun mahassa on oikeasti hyvä ja kevyt olo, miltä tuntuu olla 'ei turvonnot'. Toki haluan myös, että herätän muissa ihmisissä inhotuksen sijaan positiivisia ajatuksia. Ja onhan tämä tulevaisuudenkin kannalta paras ratkaisu, sillä vanhalla elämäntyylillä olisin pian 100-kiloinen ja se on ei kiitos.
Projektin aloitukseen liittyy paljon pelkoja; mitä, jos aika ei riitäkkään? mitä sen jälkeen, kun olen tavoitteessani, kuinka ylläpidän ihannekroppani? pystynkö olemaan lipsumatta, kun kukaan ei vahdi? mitä, jos salilla käynti ei olekkaan minua varten?
No, olen miltei puolivuotta aikonut toteuttaa suunnitelmani, joten varmasti ajan kanssa mieliteot katoavat, eikä minua tarvitse vahtia. :D Ajanpuute tosiaan tuntuu olevan se ongelma ja toinen ongelma on raha.
Selailin eilen kaupungimme kuntosalitarjontaa ja sitähän on yllättävän paljon kaupungin kokoon nähden. Keskustelufoorumeita selatessani vain huomasin, että täällä ei juuri ole salia, missä asiakas viihtyisi pitkään. Halvimmat salit loistavat antiikkisilla tiloillaan ja laitteillaan, sekä ammattitaidottomalla henkilökunnalla. Kalleimmat taas ovat oikeasti niin kalliita, että minulla ei todellakaan ole varaa niihin. Kehutuimmassa vuosikortti maksaa piirun alle 1000€ kertasuorituksena ja jäsenyyden saa poikki vain maksamalla korotetun hinnan käydyistä kerroista. Ei kiitos.
Lisäksi avainkortti on minulle tärkeä, sillä teen vuorotyötä ja erityisesti sitten, kun hevoseni tulee laitumelta takaisin, ajan kanssa saa kamppailla, että ehtii kaiken...
Löysin sitten salin, jossa ei ollut lainkaan hinnastoa vaan heille jätetään yhteydenottopyyntö, jonka jälkeen kunto-ohjaajan kanssa käydään läpi, että mitä kuntoilulta haluaa ja kuinka usein, sen mukaan sitten laskutetaan ja se kuulosti mielestäni reilulta sillä, jos en ehdikkään käymään täysin säännöllisesti salilla. Iloiseksi yllätykseksi kunto-ohjaaja oli jo laittanut minulle sähköpostia ja kyseli, että koska pääsisin tutustumaan saliin ja keskustelemaan siitä mitä haluaisin kuntoilultani. Ensi viikolla siis käynti elämäni ensimmäistä kertaa vapaaehtoisesti salilla. :D
Kaivelin juuri myös netistä erilaisia lihasliikkeitä, joita voin tehdä kotona, jos en ehdi salille viikottain. Koiran kanssa ulkoilua tosiaan pidän vain hyötyliikuntana, koska tuon kanssa ei voi esimerkiksi hölkätä tai juosta, kun jää joka ikiseen puskaan matkan varrella... Lisäksi hevoseni kanssa liikkuminen on myös vähän niin ja näin, kun ruuna on jo eläkeikäinen, eli ei mitään hikitreeniä senkään kanssa... Mutta kyllä tästä jotakin tulee, pari kiloa tippuu jo varmasti pelkästään sen takia, että lopettaa herkuttelun.
Illasta sitten toista postausta, sillä kohta on lähdettävä töihin ja ajattelin töiden jälkeen jaksaa lähteä lenkille!
Hei vain hei kaikille!
Olen 23-vuotias Jane Doe Etelä-Suomesta. Pysyttelen tuntemattomana, koska en vain halua esitellä tunnistettavasti vartaloani, ainakaan nyt kun olen lievästi lihava BMI-laskurin mukaan, enkä vain sen mukaan, vaan kyllähän sen huomaa muutenkin.
Pituutta minulla on siis 172cm ja olen aina ollut normaalipainoinen ja pitänyt itseäni normaalipainoisena, kunnes viimeisen vuoden aikana olen huomioinut, että aina vain useammat ja useammat vaatteet jäävät pieneksi tai näyttävät päälläni törkeiltä.
En ole koskaan kiinnittänyt huomiota liikkumiseeni, sillä minulla on koira ja hevonen, joten liikunta tulee niiden kautta automaattisesti, muttei riittävästi. Ongelma tässä tuntuu olevan ruokavalio ja pahiten vaikuttaa ainainen herkuttelu.
Lisäksi laihduttamisen aloittamista on pitkittänyt ajanpuute, minulla ei juuri ole aikaa seurailla mitä syön ja liikunko oikeasti tarpeeksi. Toisena tekosyynä olen käyttänyt lievää rasitusastmaani, mikä on pahimmillaan talvisin ja vaikka olen vakavasti harkinnut elämäntapamuutosta jo vuoden alusta, aina on ollut "parempaa tekemistä" tai liian kylmä raskaampaan ulkoiluun. Lisäksi olen varmaankin maailman nirsoin, hankala syödä mitään terveellisiä vihanneksia, jne., kun kaikki maistuu kamalalta...
Nyt kuitenkin kesän saapuessa päätin hankkia motivaatiota ja tehdä vihdoin asioille jotakin!
On muutamia asioita, jotka vaikuttivat siihen, että valitsin juuri tämän ajankohdan laihdutuksen aloitukseen;
1. Mieheni muutti toiselle paikkakunnalle töiden vuoksi ja tulee kotiin vain 2-3krt. kuukaudessa
2. Hevoseni lähtee laitumelle kesäkuuksi
3. Näytän törkeältä kesävaatteissa ja vielä törkeämmältä bikineissä!!
Toivon, että minuun puree kuntoilukärpänen kesäkuun aikana, että teen kuntoilulle väkisin aikaa, kun hevoseni palaa laitumelta. Lisäksi olisi mukava yllättää ukko, kun olisi vähän paremman näköinen vaikka kelpaan kuulemma tälläisenäkin.
Linkeistä löydätte kuvia (kunhan saan ne nettiin asti), mittani, jotka pyrin päivittämään aina kahden viikon välein sunnuntaisin, lisäksi pidän sunnuntait aina virallisena punnituspäivinä.
Bonuksena teen listan inhokki ruoka-aineista, joita pyrin kokeilemaan ja mahdollisesti myös opetella voisin syömään (niin varmaan...), sekä lisäksi teen listan paheistani, joista pyrin pääsemään eroon.
Näin alun lopuksi haluaisin vielä kiittää Nokkosta, jonka blogista sain TODELLA paljon motivaatiota aloittaa laihduttamisen ja myös oman blogin pitämisen. (:
PS. Tämä on laihdutusblogi, joka seuraa minun yrityksiäni päästä tavoitepainoon terveellisesti ja ystävällisesti omaa itseä kohtaan. Joskus voi löytyä ruokaohjeita, mutta ei missään tapauksessa postauksia muodista, meikeistä, julkkiksista, yms. ihQdaa rakkausjutuista.
Jane alias Ex-Fat?! kuittaa!
Pituutta minulla on siis 172cm ja olen aina ollut normaalipainoinen ja pitänyt itseäni normaalipainoisena, kunnes viimeisen vuoden aikana olen huomioinut, että aina vain useammat ja useammat vaatteet jäävät pieneksi tai näyttävät päälläni törkeiltä.
En ole koskaan kiinnittänyt huomiota liikkumiseeni, sillä minulla on koira ja hevonen, joten liikunta tulee niiden kautta automaattisesti, muttei riittävästi. Ongelma tässä tuntuu olevan ruokavalio ja pahiten vaikuttaa ainainen herkuttelu.
Lisäksi laihduttamisen aloittamista on pitkittänyt ajanpuute, minulla ei juuri ole aikaa seurailla mitä syön ja liikunko oikeasti tarpeeksi. Toisena tekosyynä olen käyttänyt lievää rasitusastmaani, mikä on pahimmillaan talvisin ja vaikka olen vakavasti harkinnut elämäntapamuutosta jo vuoden alusta, aina on ollut "parempaa tekemistä" tai liian kylmä raskaampaan ulkoiluun. Lisäksi olen varmaankin maailman nirsoin, hankala syödä mitään terveellisiä vihanneksia, jne., kun kaikki maistuu kamalalta...
Nyt kuitenkin kesän saapuessa päätin hankkia motivaatiota ja tehdä vihdoin asioille jotakin!
On muutamia asioita, jotka vaikuttivat siihen, että valitsin juuri tämän ajankohdan laihdutuksen aloitukseen;
1. Mieheni muutti toiselle paikkakunnalle töiden vuoksi ja tulee kotiin vain 2-3krt. kuukaudessa
2. Hevoseni lähtee laitumelle kesäkuuksi
3. Näytän törkeältä kesävaatteissa ja vielä törkeämmältä bikineissä!!
Toivon, että minuun puree kuntoilukärpänen kesäkuun aikana, että teen kuntoilulle väkisin aikaa, kun hevoseni palaa laitumelta. Lisäksi olisi mukava yllättää ukko, kun olisi vähän paremman näköinen vaikka kelpaan kuulemma tälläisenäkin.
Linkeistä löydätte kuvia (kunhan saan ne nettiin asti), mittani, jotka pyrin päivittämään aina kahden viikon välein sunnuntaisin, lisäksi pidän sunnuntait aina virallisena punnituspäivinä.
Bonuksena teen listan inhokki ruoka-aineista, joita pyrin kokeilemaan ja mahdollisesti myös opetella voisin syömään (niin varmaan...), sekä lisäksi teen listan paheistani, joista pyrin pääsemään eroon.
Näin alun lopuksi haluaisin vielä kiittää Nokkosta, jonka blogista sain TODELLA paljon motivaatiota aloittaa laihduttamisen ja myös oman blogin pitämisen. (:
PS. Tämä on laihdutusblogi, joka seuraa minun yrityksiäni päästä tavoitepainoon terveellisesti ja ystävällisesti omaa itseä kohtaan. Joskus voi löytyä ruokaohjeita, mutta ei missään tapauksessa postauksia muodista, meikeistä, julkkiksista, yms. ihQdaa rakkausjutuista.
Jane alias Ex-Fat?! kuittaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)